“Syyskuussa 2018 Ahti vaati sanomalehti Keskisuomalaisessa julkaistussa mielipidekirjoituksessa parannuksia vanhusten hoivaan. Kirjoitus oli jatkoa Jyväskyläläisen Risto Höglundin omakohtaiseen kokemukseen perustuneeseen kirjoitukseen hoivan ongelmista. Alkuvuodesta 2019 yksityisissä ympärivuorokautisen palveluasumisen yksiköissä ilmenneet räikeät ja epäinhimilliset laiminlyönnit käynnistivät laajamittaisen julkisen keskustelun vanhustenhoivan tilasta Suomessa” Alla Ahtin kirjoitus:
Hoivapalveluja lisättävä
Suomi ikääntyy vauhdilla ja ikääntyvän kansanosan palvelujen tarve lisääntyy. Saatavilla olevien palvelujen tarjonta ei aina ehdi täyttää palvelujen tarpeita. Risto Höglund kertoi (Ksml 6.9.) rohkeasti ja avoimesti omista ja läheistensä kokemuksista sekä jatkuvasta kuljettamisesta kodin ja sairaalan välillä. Vastaavat tarinat ovat aivan liian tuttuja myös meille erilaisissa järjestöissä toimiville ja palvelujen rahoittamisen päätöksenteosta vastaaville.
Hoivan laadun hallinnassa isoja puutteita
Kokemustensa perusteella Höglund peräänkuuluttaa joustavampaa ja nopeampaa polkua kodista palveluasumiseen. Vaatimus on täysin oikeutettu ja siitä on helppo olla samaa mieltä. Koti ei valitettavasti ole läheskään kaikille paras paikka asua, kun erilaisia vaivoja ja sairauksia alkaa ilmenemään. Käytännössä kaikilla palveluntuottajilla, jotka on Jyväskylän kaupungin toimesta kilpailutettu, on useita tyhjillään olevia palveluasumispaikkoja. Kotihoidossa on valtavia alueellisia eroja, osin myös kuntien sisällä. Kokonaisuuden laadun hallinnassa on erittäin isoja puutteita.
Tiukka kilpailutus ja hoivahenkilöstön vähäisyys rapauttavat laatua
Omaisilta ja hoitotyöntekijöiltä kantautuu huolestuttavia viestejä, ettei kotihoito ole enää kaikilta osin inhimillistä. Kotihoidon kilpailutettu palvelutahti ja liian vähäinen henkilökunta on kestämätön yhtälö. Ilman omaishoitajia tilanne olisi vielä lohduttomampi. Osa omaishoitajista olisi itsekin avun ja hoivan tarpeessa, ja heidän taakkansa on kohtuuton, vaikka he sydämellään läheisiään hoitavat. Kaikkein heikoimmassa asemassa ovat yksin asuvat muistisairaat, jotka eivät muista syödä ja juoda, eivätkä tiedä missä ovat jos ulos asunnostaan lähtevät. Pelkät turvahälyttimet ja muu apua tuottava teknologia eivät riitä.
Turvallinen vanheneminen on ihmisoikeus
Ihmisarvoinen ikääntyminen kuuluu kaikille. Asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Kohtuuhintainen asuminen täytyy turvata kaikille niille, jotka tarvitsevat hoivaa tai tukea asumisessaan. Kuntien, kuten Jyväskylän, tehdessä parhaillaan budjettejaan, täytyy resurssien lisäys hoivapalveluihin olla tärkeyslistan kärkipäässä. Pidetään huolta toisistamme!
