“Hyvään ikääntymiseen kuuluu se, että me voimme turvallisin mielin luottaa siihen, että tarvitessamme palveluita meitä hoivataan hyvin. Hoivan laatua pohtiessamme voimme lähtökohdaksi ottaa vanhan ajatuksen: tee toiselle se, minkä toivot itsellesikin tehtävän.”
Me kaikki ikäännymme, päivä kerrallaan. Ikääntymisen täytyy olla yhteiskunnassamme turvallinen ja positiivinen elämänvaihe. Sen pitää tarjota yksilöllisiä hyviä kokemuksia sekä terveyden edistämisestä saadun tiedon hyödyntämistä arkielämässämme. Hyvään ikääntymiseen heijastuu kaikki se mitä ympärillämme tapahtuu. Media tuottaa alati mielikuvia, jotka muokkaavat käsityksiämme ikääntymisestä ja vanhuudesta.
Miten hyvä ikääntyminen toteutuisi niin, että vanhuus ja raihnaisuus ei meitä pelottaisi? Ja se toteutuisi niin, että ajatus vanhaksi tulemisesta muuttuisi positiivisemmaksi ajatukseksi. Ikääntyminen on elämänvaiheemme seestymiselle ja vanhuus on tarkoitettu elämänrikkauden ymmärtämiseksi ja jakamiseksi muille. Turvallisessa vanhuudessa ja sitä tukevassa hyvän hoivan tuottamisessa ei ole mitään erityistä ongelmaa, kunhan emme sitä väärillä asenteilla ja teoilla muuta ongelmaksi.
Miten meidän yhteiskuntamme sitten pystyy kehittämään ja vastaamaan palvelurakenteistaan, että yksilölliset hoivan- ja palveluntarpeet huomioidaan riittävästi? Annettavien hoivapalvelujen täytyy olla laadukkaita ja tasavertaisia kaikille. Hyvän hoivan laadukkuus ei saa riippua siitä, kuka palveluita tuottaa, eikä siitä, missä me asumme. Hoivapalvelujen pitää olla ihmisarvoa kunnioittavaa joka puolella Suomea, niin kotiin annettuna kuin ympärivuorokautisessa hoivassa.
Hyvään ikääntymiseen kuuluu se, että me voimme turvallisin mielin luottaa siihen, että tarvitessamme palveluita meitä hoivataan hyvin. Hoivan laatua pohtiessamme voimme lähtökohdaksi ottaa vanhan ajatuksen: tee toiselle se, minkä toivot itsellesikin tehtävän. Ei se taida sen vaikeampaa olla, jos arvopohja ja perusajatus ovat oikeat.
Vanhuspalveluiden taso on heitellyt eri puolilla Suomea. On hyvä, että omaiset, työntekijät ja media ovat nostaneet nämä epäkohdat keskusteluun. Palveluasumisen perusongelma on kuitenkin se, ettei se vieläkään riittävän usein ole oman maun mukainen koti, jossa saa elää haluamallaan tavalla. Hoitajamitoitus tarvitaan lakiin, jotta vähimmäisturva saavutetaan. Hoidon resurssien tulee olla kunnossa, hoidon inhimillistä ja laadukasta, mutta hyvä hoito on vain vähimmäisedellytys. Tehostetussa palveluasumisessa – kuten kenenkään meidän työikäisenkään elämässä – hoito (hygienia, lääkitys ja kynsienleikkuu) ei pelkästään riitä eikä ole pääasia, vaan itse elämä. Myös palveluasumisessa pääasia on hyvä elämä, jonka edellytys hyvä hoito on.
Omaistemme täytyy saada olla turvallisin mielin ja yhteistyön on sujuttava niin, että kaikki osapuolet huomioidaan hoitoketjussa. Perusoikeudet toteutuvat yhteiskunnassamme silloin, kun hyvää tahtoa riittää, käytetään olemassa oleva tieto hyödyksemme ja kunnioitetaan oman kulttuurimme mukaisia arvoja.Koulutus ja sen mukanaan tuoma tieto ja osaamisen taito ovat välttämättömiä asioita, jotta kehitymme alati uusien haasteiden edessä.
Inhimilliset ja turvalliset hoivapalvelut kaikille tarvitseville ovat ihmisoikeus ja arvovalinta. Lasten, vammaisten ja vanhusten hoivapalveluja ei saa alistaa markkinavoimille, eivätkä ne saa olla rikastumisen välineitä. Hyvä hoiva lapsille ja turvallinen ikääntyminen ovat perusoikeuksiamme!
