Sopimisen kulttuurin perustaa on järein keinoin alettu piikata hajalle. Tähän on saatava muutos. Suomea pitää rakentaa luottamus- ja sopimusyhteiskunnan vahvuuksille. Hyvinvointivaltiossa palkalla on tultava toimeen ja toimeentulo on turvattava myös muutostilanteissa. Aktiivimalli on kumottava, koska työttömyydestä rankaiseminen ja köyhdyttäminen eivät ole kannustamista.
Suomi on noussut yhdeksi maailman parhaimmista maista asua, elää ja tehdä töitä yhteisen sopimisen kulttuurin ansiosta. Tätä perustaa on viime vuodet alettu järein keinoin piikata hajalle. Nyt yhdessä tekemisen meininki on palautettava työmarkkinoille. Suomea pitää rakentaa luottamus- ja sopimusyhteiskunnan vahvuuksille.
Keski-Suomessa oli helmikuun 2019 lopussa yhteensä 14 726 työtöntä työnhakijaa, eli 11,6 % työvoimasta. Työttömyys on laskenut noususuhdanteen aikana, mikä on erinomainen asia. Palkkasummat ja verotettavat tulot eivät ole lisääntyneet samassa suhteessa, eli työ on pirstaloitunut ja uusista työsuhteista yhä useampi on osa-aikainen, määräaikainen tai ns. nollatuntisopimus. Tämä ei tuo kansantalouteen toivottavalla tavalla ostovoimaa ja rahaa palveluihin.
Työttömyys on edelleen aivan liian korkealla tasolla. Avoimia työpaikkoja oli tarjolla vain 3419. On välttämätöntä, että tulevat keskisuomalaiset kansanedustajat yhdistävät voimansa, jotta työtä ja toimeentuloa on tarjolla joka puolella maakuntaa. Keski-Suomessa on vireitä yrityksiä, joita on vuosien varrella pystytty tukemaan maakuntatason päätöksillä ja kohdentamalla EU-hankerahoja. Tätä työtä on jatkettava.
Myös kuntien on hoidettava oma osuutensa. On kuntalaisten kannalta inhimillisesti ja taloudellisesti järkevää, kun saadaan työmarkkinatuen kuntaosuuteen maksettavat eurot pienenemään. Esimerkiksi Jyväskylä maksoi näitä vuonna 2018 yli 16 miljoonaa euroa. Kuntien rahoille olisi käyttöä vaikkapa laadukkaampiin vanhuspalveluihin.
Nykyinen työsopimuslaki on päivitettävä, se ei enää vastaa työmarkkinoiden todellisuutta eikä alustalouden haasteita. Työntekijä tarvitsee työsuhteen tuomaa toimeentuloa, työsuhdeturvaa ja mahdollisuutta suunnitella elämää eteenpäin. Myös työllistymisen esteitä on poistettava. Perhevapaamallin uudistamisella jaetaan kustannuksia tasaisemmin työnantajien kesken.
On arvioitu, että nuori joutuu vaihtamaan työtehtäviään 4-5 kertaa työuransa aikana. Siksi työstä työhön siirtymistä on sujuvoitettava ja luotava malli, jolla työn vaihtuessa toimeentulon edellytykset turvataan. Oppivelvollisuuden pidentäminen, matalasti koulutettujen aikuisten osaamistason parantaminen ja kielikoulutuksen vahvistaminen turvaavat työmarkkinoilla vaadittavaa osaamispohjaa.
Hyvinvointivaltiossa palkalla on tultava toimeen ja toimeentulo on turvattava myös muutostilanteissa. Työttömyydestä rankaiseminen ja köyhdyttäminen eivät ole kannustamista. Hyvästit siis aktiivimallille. Rakennetaan yhdessä ja sopimalla.
Ahti Ruoppila
