Suomalaisen työn ja työelämän tulevaisuus ratkaisee, kuinka pystymme rahoittamaan tarvittavat hyvinvointipalvelut. Nykypäivän nuorien muuttaa työtehtävät muuttuvat arvioilta 4–5 kertaa elämänsä aikana. Uusia ammatteja syntyy ja vanhoja kuolee. Siksi työssä tapahtuva jatkuva koulutus ja helpot väylät siirtyä työstä työhön on oltava kunnossa. Muutoksen tulee olla aina turvallisempaa, kuin paikallaan pysymisen. Työntekijöiden työhyvinvoinnista ja jaksamisesta on huolehdittava. Suomen menestystekijät tasa-arvo, pienet tuloerot sekä korkea hyvinvoinnin tasosta säilyvät vain, jos niitä jatkuvasti parannetaan neuvotellen ja sopimalla laajasti, niin poliittisessa päätöksenteossa kuin työmarkkinoillakin. Palkansaajat, niin tulevat eli nuoret, työssä tai välillä työttömän olevat sekä entiset palkansaajat eli eläkeläiset tarvitsevat vahvat puolustajat työelämän ja sosiaaliturvan murroksessa. Työttömien rankaiseminen ja kyykyttäminen on lopetettava, raippa- eli aktiivimalli on purettava. Muutosta on mahdollista ohjata ja tehdä se kestävällä tavalla. Siihen tarvitaan luottamusta. Luottamusta toisiin ihmisiin, luottamusta yhteiskunnan rakenteisiin ja ennen kaikkea yksilön luottamusta ja uskoa tulevaan. Suomi on historiansa aikana kyennyt uudistumaan, ja se on tehty yhdessä sopimalla.
Näitä työelämän erityiskysymyksiä olen saanut olla ratkomassa työssäni SAK:n Länsi-Suomen aluejohtajana sekä ELY-keskuksen neuvottelukunnan jäsenenä ja Työvoima- ja yrityspalvelujen neuvottelukunnan varapuheenjohtajana. Vastaan myös SAK, STTK, Akava -yhteistyöstä Keski-Suomessa. Vain yhteistyöllä voimme turvata työelämän paremman kehittymisen, kun vastavoimat haluavat heikentää palkansaajien asemaa.
